takaisin etusivulle
seuraava sivu

Johanna Pöysän luento "Teknologiatuetut oppimisyhteisöt ja niiden laadullinen tutkimus" johdatti ryhmämme pohtimaan yhteisöllisyyttä sekä ohjauksen ja itseohjautuvuuden tasapainoa.

Tämän päivän työelämää leimaavat monet muutokset. Yhteiskuntaa, jossa tänä päivänä ja huomenna elämme, kutsutaan usein informaatio- tai tietoyhteiskunnaksi. Tietoyhteiskuntakehityksen myötä oppimisesta on tullut myös keskeinen kilpailutekijä. Oppimista ei nähdä enää prosessina, joka tapahtuu vain koulussa, vaan sen merkitys ymmärretään yhä selkeämmin myös työelämän kehittämisessä. Henkilöstön kehittäminen nähdään strategisesti kannattavana, organisaation toimintaa tukevana investointina, ja oppimisesta sekä koulutuksesta onkin tullut työelämässä asia, johon panostetaan yhä enemmän. Oppimista ei myöskään nähdä enää pelkästään formaalisiin muodollisiin koulutustilaisuuksiin liittyvänä, vaan elinikäisenä prosessina, jota tapahtuu niin työelämässä kuin muussakin elämässä. Sitä ei myöskään käsitetä enää pelkästään yksilölliseksi prosessiksi vaan myös kollaboratiiviseksi, yhteisölliseksi ja jopa organisationaaliseksi prosessiksi. (Hytönen, 2002a, 114 – 123; Hytönen, 2002b, 274 – 284; Ruohotie, 2002, 293; Tynjälä, 2003, 86 – 88 )

Ryhmätyöskentelyn sujuminen edellyttää aina ryhmän yhteisiä oppimistavoitteita ja toimintatavoista sopimista. Toimimalla yhdessä oppijat jakavat tietonsa, analysoivat ryhmän hallussa olevaa tietoa ja luovat kollektiivisesti uutta tietoa. Tarvittaessa hankitaan lisätietoja ja sovitaan työnjaosta siinä. Jokainen oppija on sitoutunut yhteiseen päämäärään ja haluaa vuorotoiminnan idean mukaisesti omalla panoksellaan lisätä koko yhteisön osaamista (URL 2.). Yhteisesti työstettävien tehtävien yhteydessä oppijat jakavat osaamistaan sekä vahvistavat taitojaan työskennellä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, mikä kehittää myös tarvittavia työelämävalmiuksia. Työelämässä ongelmat ovat monesti monimutkaisia ja huonosti määriteltyjä, jolloin taito ongelmien kollektiiviseen käsittelyyn korostuu. Johanna Pöysäkin toteaa luentomateriaalissaan (22.3.2007) että vaikkakin koulutuksessa ja työssä korostetaan yksilöllisyyttä, myös riippuvuus muista on lisääntynyt.

Ryhmässä mietittynä peruskartoitus ja ongelman alkumäärittely ovat lähes poikkeuksetta moniulotteisempia kuin yksinään tehdyt, jo pelkästään useiden näkökulmien ansiosta. Ensimmäiset ajatukset puhutaan, piirretään tai kirjoitetaan auki muiden tutkittavaksi ja näin auttaa jo alkuvaiheessa kehittämään ideoita pidemmälle. (URL 3.) Yhteisöllinen toiminta ja opiskelu vaatiikin aktiivista läsnäoloa jokaiselta ryhmän jäseneltä (URL 2.) .

Yhteisöllisen toimintaan ja oppimiseen on liitetty teknologiaperustaisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen (Pöysä, luentomateriaali 22.3.2007). Verkkoympäristöön liittyykin jonkinlainen sosiaalinen pakko osallistua ja olla aktiivinen ennalta sovitulla tavalla. Myös verkko-opetuksen ohjaajalla on mahdollisuus tarkoin seurata oppijoiden aktiivisuutta erilaisin verkkoympäristöön liitetyin valvontamenetelmin. (URL 2.)


Ohjaus ja itseohjautuvuus



Itseohjautuvuudella tarkoitetaan lähinnä oppijan tietoisuuden tilaa eli valmiutta itseohjattuun oppimiseen. Sellaiset ominaisuudet kuten omatoimisuus, emotionaalinen itsenäisyys, solidaarisuus, kyky dialogiin, reflektiivisyys, sitoutuminen ja intentionaalisuus sisältyvät itseohjautuvuuteen. Oppija voi itseohjatussa oppimisprosessissa vaikuttaa oppimisen tavoitteenasetteluun, materiaalin valintaan, oppimisstrategioihin ja -menetelmiin sekä evaluointiin. Itseohjautuva oppija voi saada ohjausta sekä tukea opettajilta ja opiskelutovereilta sekä toimia tavoitteisiin pääsemiseksi myös opiskeluryhmien aktiivisena jäsenenä. (Ruohotie, 2002, 157 - 158.)


Tuen merkitys
Kuva 3. Pohtimista

Opinnot eivät aina suju suoraviivaisesti ja välillä joutuu kuvan 3 kaltaisiin tilanteisiin, käsi poskella mietitään ja yritetään ratkaista ongelmia. Tällaisissa tilanteessa ohjauksen ja itseohjautuvuuden tasapainottelua tarvitaan.

Seuraavassa ryhmänjäsenemme Päivi kertoo oman tarinansa ongelmatilanteestaan.


"Heti alkuun kohtasin ongelmia, kun yritin viedä kuvani yhteiseen työtilaan. Olin onnistunut kuvien siirtämisessä En vaan saanut liitetyksi kuvaa yhteiseen työtilaan. Kysyin neuvoa Pauliinalta. Hän antoi ystävällisesti ohjeita ja opastusta. Mr Larukin otti ystävällisesti yhteyttä. Hänkin oli kuullut vaikeuksistani. Syitä etsittiin koneista,selaimista, palomuurista. Mr.Laru toi jo henkimaailman asiatkin esille. Mikään edellä mainituista ei ollut esteenä.VAAN...Minun logiikkani! Häpeäkseni täytyy tunnustaa, jos ei knalli ponjaa, niin on turha yrittää. Vaatii siis KIRJAUTUMISEN, että voi kuvan siirtää. Nyt olen siis tässä vaiheessa; Kunnolla kompuroitu. Noustu ylös. Kuva siirretty. Teksti kirjoitettu. Oppimisprosessia kuvattu. Ja rivienväliin jätetty lukijalle omat mietteet. Tästä on helppo lähteä proseesoimaan omaa oppimista."

Itseohjautuvana oppijana Päivi yritti ensin itsenäisesti ratkaista ongelman, mutta yrityksestä huolimatta ongelma oli ja pysyi. Täytyi siis kääntyä opetushenkilöstön puoleen. Ongelma ei meinanut ratketa ohjauksenkaan avulla, mutta tutkimisen ja hutkimisen kautta löytyi ratkaisu.

Pöysän luentomateriaalissa todetaan, että “Oppimisyhteisöjen suunnittelussa olennaista optimaalisen tasapainon löytäminen yhteisöllisen toiminnan liiallisen vaiheistamisen ja toisaalta liiaksi toimijoiden itseohjautuvuuteen luottavan suunnittelun välillä". Tasapaino ohjauksen ja itseohjautuvuuden kanssa vaatii välillä punnitsemista. Pitäisikö luottaa siihen, että oppijat työstävät tehtävänsä itseohjautuvasti välillä ihan “metsään mennen” vai ohjatako heitä heti oikeaan suuntaan? Kertoako tarkasti miten homma etenee vai antaako vain tehtävän?

Metakognitiiviset taidot ja itseohjautuvuus eivät välttämättä ole iän mukana kypsyviä taitoja vaan kokenutkin oppija ei välttämättä osaa toimia itsenäisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Uutta sisältöaluetta opiskeltaessa asiantunteva ohjaus on yleensä tarpeen kokeneellekin oppijalle. (Lehtinen 1997,15.) Itseohjautuvuus ja motivaatio ovat verkko-opiskelun kulmakiviä. Ilman motivaatiota ei kehity itseohjautuvuutta ja päinvastoin. Sen vuoksi itseohjautuvuuden tukemiseen on panostettava orientoivista opinnoista lähtien. Reflektiivisyys kuuluu kiinteästi itseohjautuvaan oppimisen. Oppija tulkitsee omakohtaisia näkemyksiä ja oppimaansa omalla tavallaan ja rakentaa todellisuutta opimistaan kokemuksista.(Storti& Tulonen 2005, 55-57.)

Oppimisen ohjaus on taitolaji, mikäli lähtökohtana on tutkivan oppimisen teoria. Ohjaaminen on luovan ja innovatiivisen prosessin tukemista. Tutkivaa oppimista ei voi ennustaa, se on jatkuvasti erilainen ja kehittyvä prosessi. Ohjaus on tässä tapauksessa organisointia ja motivointia. Opettajan organisointi- ja motivointitaidot ovatkin mielenkiintoisia tutkimusaiheita. Jatkuvasti ilmestyy uutta tietoa ammattitaidon tueksi. Uusien sovellusten käytäntöön ottaminen vaatii yksittäisen opettajan rohkeutta aloittaa oman opetuksen uudistaminen. Rohkeat kokeilut, aktiivinen toiminta, yritykset ja erehdykset opettajan toimintatapoina vaikuttavat sopimattomilta keinoilta. Kannattaisi kuitenkin arvioida omaa, perinteistä työtapaansa kriittisesti: onko perusteltua että toimin aina ja jatkuvasti kuten työtoverini?
(Salovaara, 2004)



"...Kun Galilei kuuli uudesta kaukoputkeksi kutsutusta lelusta, hän otti sen heti hyötykäyttöön. Itse rakennetun kaukoputken avulla Galilei näki kuun pinnan muodot ja osoitti taas Aristoteleen tiedot puhtaan sileästä kuupallosta vääriksi. Kaukoputkellaan Galilei näki myös Venuksen vaiheet ja päätteli sen perusteella, että sekä Venuksen että maan täytyy kiertää aurinkoa.
Galilei kertoi mielellään muille havainnoistaan, ja hän kirjoittikin kirjan Tähtien sanansaattaja. Kirja levisi ympäri Eurooppaa, ja sai muutkin suuntaamaan kaukoputkensa kohti kuuta. He saattoivat omin silmin nähdä, että Galilei puhui totta.
Katolinen kirkko alkoi epäillä Galileita harhaoppiseksi. Paavi kuitenkin antoi hänelle luvan kirjoittaa kirjan, jossa sekä aurinko- että maakeskinen maailmankuva saisivat sijaa. Galilei teki työtä käskettyä ja kirjoitti tarinansa keskustelun muotoon. Kun Dialogi kahdesta suuresta maailmanjärjestelmästä julkaistiin 1632, sitä ylistivät kaikki paitsi katolinen kirkko. Paavi raivostui, koska Galilei oli antanut kaikki osuvimmat vuorosanat aurinkokeskisen mallin puolustajalle. Lisäksi Galilei oli kirjoittanut kirjansa italiaksi eikä latinaksi, joten kaikki lukutaitoiset pystyivät tutustumaan siihen. Galilei tuomittiin loppuiäkseen kotiarestiin, ja hän joutui julkisesti tunnustamaan erehtyneensä. Poistuessaan tuomioistuimesta hän mutisi: -Se pyörii sittenkin..."
( www.tieteessatapahtuu.fi )


Kertaaminen
Kuva 4. Heijastus

"Heijastus"- niminen kuva. Itsesäätely oppimisessa.
http://users.utu.fi/kavirt/webopaskorjattu/opas2.1.htm on linkki verkkosivuille jossa esimerkiksi reflektiota käsitellään mielenkiintosella tavalla. Reflektion voi ymmärtää kriittisen ajattelun perusprosessiksi. Yhteisöllisessä oppimisessa reflektio saa uuden ulottuvuuden, kun oppija äkkiä oivaltaa yhteisön merkityksen. Oivalluskin on mielenkiintoinen kokemus. On se ongelma, jota mietit ja pyydät opiskelutovereilta sekä ohjaajilta apua, sitten alitajunnasta tunkeutuu oivalluksen kokemus ja onnistumisen tunne yhtäaikaa esille. Miten voisi lähestyä oivaltamista uudella tavalla ja oppia siitä enemmän?

“Tarinan mukaan Arkhimedeelta ovat myös lähtöisin lentävät lauseet “Heureka!” (kreikkaa “Olen löytänyt sen!”) ja “Noli turbare circulos meos!” (latinaa “Älä sotke ympyröitäni!”). Jälkimmäisten kerrotaan olleen Arkhimedeen viimeiset sanat Syrakusaa vallanneelle roomalaiselle sotilaalle, joka löi hänet kuoliaaksi hyökkäyksen yhteydessä. Edellinen taas liittyy Arkhimedeen kuninkaalta saamaan tehtävään keksiä keino esineiden hopea- ja kultapitoisuuden määrittelemiseen. Tarun mukaan Arkhimedeen lakiin johtanut oivallus syntyi kylvyssä…”

Yhteisöllisyyden merkityksestä -yksi esimerkki



28032007145
Kuva 5. Jääkiekkoyhteisöjä



Tässä kuvassa voi nähdä useampia yhteisöjä. Kuva on otettu 28.3.2007 Oulun Energia-Areenalla, Raksilassa Kärpät-Blues -playoff-ottelussa. Jäällä pelaa kaksi joukkuetta, omaa joukkuettaan kannustaa yleisö. Voidaan löytää siis ainakin kaksi pelaajayhteisöä (Oulun Kärpät ja Espoon Blues), molempien joukkueiden kannattajayhteisöt sekä kymmeniä ellei satoja pienenpiä yhteisöjä; perheitä, työyhteisöjä, fanclubilaisia, kaveriyhteisöjä jne. Miten tässä näkyy itseohjautuvuuden ja ohjauksen tasapaino? Kuka tässä auttaa ja ketä?

Molempien joukkueiden pelaajat haluavat voittaa tämän pelin, onhan kyseessä taival kohti jääkiekon Suomen mestaruuden finaalipelejä. Pelaajat tsemppaavat toisiaan; yhteisöllä on selkeä tavoite ja halu, jonka eteen he tekevät sekä yhteisesti että yksittäisenä pelaajana kaikkensa. Yksi itseohjautuvan oppijan piirteistä oli sitoutuminen tehtävään. Valmentaja toimii pelaajayhteisön ohjaajana. Hän koordinoi pääkohdat, mutta pelaajat toimivat jäällä oma-aloitteisesti ja omaa ajatteluaan käyttäen - jälleen pari itseohjautuvuuden piirrettä. Se kummalla joukkueella yhteispeli toimii parhaiten on kenties se parempi joukkue.

Yleisöyhteisö toimii ns. kuudentena kenttäpelaajana kannustamassa “omaa” joukkuettaan voittoon. Tässä nimenomaisessa pelissä yleisö kuudentena kenttäpelaajana jo kuului. Yhteisö auttaa toista yhteisöä, lisäksi yhteisöjen sisällä yksilöt kannustavat toisiaan.



seuraava sivu

takaisin etusivulle