takaisin etusivulle
seuraava sivu

Tieto- ja viestintätekniikan käyttö oppimisessa



Tietotekniikka ja viestintätekniikka olivat aina 1970-luvulle saakka selvästi erillään toisistaan. Tietotekniikalla tarkoitettiin lähinnä tietokoneilla suoritettavaa numerotiedon käsittelyä, kun taas viestintätekniikka oli sanomien välitystä teknisten apuvälineiden avulla kuten kirjapaino-, lennätin-, puhelin- tai radioteknisesti. Mikrotietokone laajensi käyttöä perinteisen viestintätekniikan alueelle, eikä enää ole liioin olemassa sellaista viestintätekniikan aluetta, jossa tietokoneita ei käytettäisi avuksi. Tieto- ja viestintätekniikan erottaminen toisistaan onkin tullut 1990-luvulla melkein mahdottomaksi. Nimitystä tietotekniikka voitaneenkin käyttää yhteisnimityksenä ja viestintätekniikasta voidaan puhua, jos halutaan nimenomaan tarkastella sanomien siirtämistä eli viestintää teknisin välinein. Tietokonetekniikka on se tietotekniikan haara, jossa keskitytään tietokoneisiin. (Wiio, 2000, 10 – 11.)

Tieto- ja viestintätekniikalla on monenlaisia rooleja ja tehtäviä. Otettaessa sitä käyttöön opetus – opiskelu - oppimisprosessissa, perinteinen opetustilanne muuttuu, ja voidaankin väittää, että tietoverkkojen ja tieto- ja viestintätekniikan tuoman lisäarvon seurauksena käyttäjän toimintaympäristö muuttuu sekä kontekstuaalisesti että laadullisesti tavalla, jonka kaikkia ulottuvuuksia ei vielä tällä hetkellä tunneta. Näin tehtäessä viitataan kuitenkin jo uudenlaisiin opiskelu-, työ- ja viestintäympäristöihin, jotka syntyvät uusien tieto- ja viestintäteknisten välineiden, ohjelmien ja laitteiden ollessa harmoniassa ihmisen oman työnkuvan tai tavoitteellisen opiskelun kanssa. Parhaimmillaan tieto- ja viestintätekniikka kehittää ihmisen toimintaympäristöjä ja mahdollistaa hänen oman ammatillisen ja sosiaalisen kehittymisensä. Tieto- ja viestintätekniikan välineitä ja sovelluksia tulee ymmärtää niiden käyttötavan perusteella, eli siinä kontekstissa, jossa niitä käytetään. Viime kädessä välineen tai sovelluksen käytön ja arvon määrää käyttäjä ja toimija itse. (Tella, Vahtivuori, Vuorento, Wager & Oksanen, 2001, 27.)

Sanomalehti Kalevassa 21.4.2007 julkaistun artikkelin mukaan tulevaisuudessa saattaa kaikilla peruskoululaisilla olla käytössään oma tietokone. Uudessa hallitusohjelmassaan hallitus aikoo toteuttaa laajan kokeilun, jonka tavoitteena on saada jokaisen peruskoululaisen käyttöön tietokone keskeiseksi oppimisen välineeksi. Opetushallituksen yli-insinööri Ritva Kiven mukaan paitsi, että tietokoneiden hankkiminen kaikille on valtava investointi, asettaa se haasteita myös opetuksen järjestämiselle sekä opettajien tietotekniikan osaamiselle ja asia joudutaan ottamaan esiin ihan opettajien peruskoulutuksessakin. Liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen pitää hallitusohjelman kirjausta hienona ajatuksena. Hänen mukaansa tähän saakka on ajateltu, että tietokoneen käyttö kouluissa on suotavaa siksi, että ihmiset oppivat käyttämään tietokoneita. Nyt näkökulma on uudenlainen. Tietokoneita käytetään Pursiaisen mukaan välineenä oppia jotain uutta. (Kaleva 21.4.2007.)


Tieto- ja viestintätekniikan rajoituksia uutta luovan oppimisen tukena



Yhteisöllisten teknologioiden (sähköposti, verkko-oppimisympäristöt) käyttö opetuksen ja oppimisen tukena eri kouluasteilla on yleistynyt voimakkaasti. Tämä on osoittautunut haasteelliseksi niin opettajille kuin oppilaillekin. Uuden teknologian käyttöönotto herättää opettajat pohtimaan, miten teknologia sovitetaan aikaisempiin jo olemassa oleviin tapoihin tehdä asioita, mitkä asiat pysyvät ennallaan ja mitä täytyy muuttaa sekä mihin teknologiaa itse asiassa käytetään. (Lipponen & Lallimo, 2006, 167.) Opiskelijan asemassa taas tulee pohtineeksi, miten opin käyttämään eri sovelluksia, onko minulla mahdollisuus käyttää internetiä opiskeluun, mitä teen, jos tulee ongelmia, onko opiskelu sittenkään vapaampaa käyttäessä yhteisöllisiä teknologioita, riittääkö tekniset ja osaamisen resurssit?

Pohdimme teknisen infrastruktuurin valossa, mitä rajoituksia tieto- ja viestintätekniikan käytölle oppimisessa on. Teknisellä infrastruktuurilla tarkoitetaan yhteisön käytössä olevaa teknologiaa, sen saatavuutta ja ominaisuuksia, teknologian käyttötapoja, tarkoituksenmukaisuutta ja käyttämiseen annettua tukea ja ohjausta (Lallimo 15.3.2007 luento; Lipponen & Lallimo, 2006, 174-175.)

Sahkoa ja laajakaistaa pukkaa
Kuva 1. Sähköä ja laajakaistaa pukkaa

Tieto- ja viestintätekniikan perusresursseihin kuuluu internet-yhteys. Varmasti jokaisesta kodista löytyy vähintään yksi paikka, mihin saa laitettua piuhat nettiyhteyttä ja sähkön tuloa varten (kuva 1.). Piuhoja pitkin tietoliikenneyhteydet ja sähköt kulkevat koteihin ja kouluihin. Jos nettiyhteys katkeaa, pätkii tai on liian hidas, on TVT:n käyttö mahdotonta tai ainakin vaikeaa. Jos sähköt taas menee poikki, ei tietokoneellakaan tee hetkeen mitään. Mutta vaikka paikka piuhoille löytyy ei se kuitenkaan takaa internetyhteyden saamista kaikkialle.

Tvt:n kayton rajoituksia
Kuva 2. Nettiyhteys

Kalevassa 17.3.2007 (kuva 2.) oli artikkeli, jossa todetaan, että nettiyhteys alkaa olla jo joka kodin perushyödyke. Todellisuus ei ole kuitenkaan näin hyvä. Syrjäseuduilla on vielä paljon talouksia, joihin nettiyhteyttä ei saada, vaikka halukkuutta sen hankkimiseen olisikin. Jotta TVT:aa voisi hyödyntää opiskelun tukena, tarvitaan siihen melko usein internet yhteys. Tänä päivänä internetyhteyden saaminen joka paikkaan ei ole kuitenkaan mahdollista ja toimintaympäristön kehittäminen sellaiseksi, että oppimista voitaisiin tukea siinä tieto- ja viestintätekniikan avulla ei olekaan näin ollen mahdollista. Tilanne ei kuitenkaan ole ihan mahdoton, sillä 95,8% Suomen väestöstä (vuonna 2006) elää laajakaistan kattavalla alueella. Vielä 2003 samainen prosenttiluku oli 75,7. (URL 1.)

Rajoitukset internetyhteyden käytössä on siis kenties konkreettisin isoin asia, mikä rajoittaa tieto- ja viestintätekniikan käyttöä uutta luovan oppimisen tukena. Muina rajoittavina tekijöinä voidaan pitää muun muassa seuraavia asoita:
  • ongelmat sovellusten käytössä
  • omien tietoteknisten taitojen puutteellisuus
  • laitteet eivät ole ajantasaiset eli riittävän tehokkaat
  • ohjelmien asennus- ja käyttöohjeiden vaikeaselkoisuus


seuraava sivu

takaisin etusivulle